Kirjallisia leivonnaisia ja ajatusmarenkeja

Olen jo usean vuoden ajan harkinnut blogin perustamista, mutta en ole oikein löytänyt näkökulmaa, josta kirjoittaisin. Tämän blogin sysäsikin liikkeelle kriitikko Maaria Pääjärven reportaasi Kritiikin päivän seminaarista. Tai oikeammin Pääjärven reportaasissaan mainitsema Tuula-Liina Variksen kolumni, jossa Varis paheksuu kirjabloggareita. Variksen mielestä ammattimainen kirjallisuuskritiikki ja -keskustelu hukkuu netin mutuhuttuun, kun kuka tahansa helppoheikki ja kakkubloggari voi kirjoittaa kirjoista ja esiintyä kirjallisuuden asiantuntijana.

Variksen kolumnin tarkoituksena on käsitellä ensisijaisesti kirjallisuuskritiikin asemaa ja   tulevaisuutta, mutta kolumni kääntyykin kommentiksi siitä, miten kirjallisuudesta saa kirjoittaa. Varikselle kirjallisuus on niin vakava asia, että siitä saa kirjoittaa vain asiantuntijat ja printtimediassa.
Kirjallisuus on Varikselle reservaatti, jonne ei saisi päästää bloggareita tilpehööreineen ja kakkukuvineen.

En ole kakkubloggari. Variksen ja tosikkomaisen, mukamas-elitistisen kirjallisuuskäsityksen innoittamana aion kuitenkin tarjota tässä blogissa kirjallisia leivonnaisia ja  ajatusmarenkeja.


Tässä Marcel Poust ja Madeleine -leivos.