Taas on luettu väärin!

                    Dialogeja kriitikko Vesa Rantaman artikkelin kanssa 

             
                                                            I

Kriitikko Vesa Rantama on huolissaan väärinluetuista mies(oletuista)kriitikoista. Kulttuurilehti Mustekalaan kirjoittamassaan artikkelissaan Rantama ottaa esimerkiksi kriitikko Joonas Säntin kirjoittaman kritiikin Saara Turusen romaanista Sivuhenkilö ja kritiikin vastaanoton.

Mistä tapauksessa on kyse?

VR
S kritisoi teoksen dualistista sukupuolimaisemaa, joka hänen mukaansa uhraa mieskarikatyyrille sellaiset sukupuolisuuden harmaat alueet ja nyanssit, jotka ovat keskeisiä hänen omalle kokemukselleen. Ongelmaksi muodostui feministisen teoksen arvostelijan sukupuoli. 

Uskot siis, että syynä arvosteluryöppyyn oli feministisen teoksen kriitikon sukupuoli?

VR
(--) metakritiikkiä kirjoitettiin olettaen, että kyse on kulahtaneen kulttuuriukon regressiivisestä öyhötyksestä, joka on itsestään selvästi väärällä puolella historiaa. 

Mutta ei siis kuitenkaan mikä tahansa sukupuoli vaan öyhöttävien yleismiesten sukupuoli, johon S ei mielestäsi lukeudu?

VR
Kriitikko S on tämän kieltämättä karikatyyrimaisen yleismiehen vastakohta: hän ei heittele provoja ja yleistyksiä, vaan perustaa väitteensä huolelliseen luentaan. Urallaan S on erikoistunut käännöskirjallisuuteen, ja pikainen vilkaisu hänen tuotantoonsa paljastaa, että hän on se harvinainen mieskriitikko, joka lukee enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja. S on kirjoittanut onnistuneimmat ja perusteellisimmat näkemäni kotimaiset kritiikit esimerkiksi Elena Ferranten, Sara Stridsbergin ja Rachel Cuskin teoksista.

S:n kritiikkejä pitäisi siis lukea suhteessa S:n tuotantoon?

VR
(--) uskon, että keskustelu olisi ollut toisen sävyistä, jos tekstiä olisi luettu vasten S:n laajempaa projektia. Esimerkiksi käy tämä erinomainen essee, joka käsittelee miesten ja naisten välisten ystävyyssuhteiden harvinaisuutta kaunokirjallisuudessa. S ei ole sukupuolijärjestelmän sementoija, vaan hänen tekstinsä purkavat dikotomioita väsymättä.

Vaan yritäpä selittää tätä vihamielisille blogisteille ja somettajille?

VR
Edes aktiivilukijoilta ei tätä nykyä voi odottaa kriitikoiden nimien ja kirjoitusten tuntemista

No ei voi.

VR
jokaisen kritiikin pitäisi sinänsä kyetä seisomaan tai kaatumaan omillaan

Niinpä.

                                                              II

Arvostelet  artikkelissasi Kylmien seutujen linnut -blogistin tapaa kuitata S:n kirjallinen lähiluenta teoksen ulkoisilla tilastoilla.

Et ole vakuuttunut tilastoista?

VR

Jos kirjallinen lähiluenta voidaan kuitata ja kumota kyselytutkimuksia referoivilla uutisilla, olemme ottaneet taiteen tontilta monta askelta kohti objektiivisuusharhaista hetteikköä. Siellä taiteilijasta tehdään tilastojen kuvittaja. 

Tilastot kuitenkin osoittavat, että Sivuhenkilön kuvaama dualistinen maailma ja tapa esittää sukupuoliodotuksia on totta suurelle osalle ihmisiä, vaikka S ei pidä niitä omalle kokemukselleen relevantteina?

VR
S kritisoi teoksen dualistista sukupuolimaisemaa, joka hänen mukaansa uhraa mieskarikatyyrille sellaiset sukupuolisuuden harmaat alueet ja nyanssit, jotka ovat keskeisiä hänen omalle kokemukselleen. 

Siis S:n arviota kritisoivien olisi pitänyt ymmärtää kriitikko S:n omaa kokemusta ja lähtökohtia?

VR
S ei ole sukupuolijärjestelmän sementoija, vaan hänen tekstinsä purkavat dikotomioita väsymättä.

Eikö siis pidä osoittaa, että Sivuhenkilön väite maailmasta on yhä ajankohtainen ja totta valtavalle osalle ihmisistä, koska se ei ole totta S:lle (S:n kokemukselle) ja hänen lukemilleen kirjoille?

VR
Musta se on vähän outoa perustella kirjan sisäistä maailmaa tilastoilla.*

Mielestäsi on kuitenkin oikein puolustaa S:n kritiikkiä teoksen ulkopuolisilla lähteillä (S:n tuotannolla) mutta ei Sivuhenkilön maailmaa teoksen ulkopuolisen maailman tilastoilla ja todellisuudella (jota teos kuitenkin kommentoi)?

VR
Jos kirjallinen lähiluenta voidaan kuitata ja kumota kyselytutkimuksia referoivilla uutisilla, olemme ottaneet taiteen tontilta monta askelta kohti objektiivisuusharhaista hetteikköä.

Mutta on siis oikein puolustaa S:n kritiikkiä hänen muulla tuotannollaan?

VR
(--) uskon, että keskustelu olisi ollut toisen sävyistä, jos tekstiä olisi luettu vasten S:n laajempaa projektia.

Siis närkästyneiden blogistien olisi pitänyt ymmärtää, miksi S ei ymmärtänyt tai hyväksynyt Sivuhenkilön esitystä sukupuolinormeista?

VR
S ei ole sukupuolijärjestelmän sementoija, vaan hänen tekstinsä purkavat dikotomioita väsymättä.

Pitäisikö kritiikistä eli siis tekstistä suivaantuneen lukijan googlata kriitikko ja tämän tuotanto, perehtyä siihen, ja päätellä tuotannon ja elämäkertatietojen perusteella, onko kritiikissä näkyvät ristiriitaisuudet ja asenteellisuudet lukijan omaa asenteellisuutta vai yleismiesten öyhötystä?

VR
(--) uskon, että keskustelu olisi ollut toisen sävyistä, jos tekstiä olisi luettu vasten S:n laajempaa projektia.

Jos kritiikki pitää lukea vasten kriitikon omaa henkilöhistoriaa ja tuotantoa, mutta kaunokirjallinen teos ilman yhteiskunnallista kontekstia, eikö teoksesta tule kriitikon projekti ja kriitikosta teoksen varsinainen kirjoittaja?

VR
S:n kaltainen tekijä osaisi niitä tehdä.**


* Lainaus Mustekalan Facebook-sivulta.
** Lainaus, niin kuin muutkin kursiivilla kirjoitetut, on irrotettu asiayhteydestään.



                                                           III


Kirjoitat, että  S:ää pantiin ojennukseen lukuisissa somepäivityksissä, jotka kohta kohdalta oppikirjamaisesti osoittivat kriitikon harha-askelten jäljet.

Mielestäsi somepäivittäjät eivät voineet olla oikeassa, koska S on liberaali ja karikatyyrisen yleismiehen vastakohta?

VR
(--) metakritiikkiä kirjoitettiin olettaen, että kyse on kulahtaneen kulttuuriukon regressiivisestä öyhötyksestä, joka on itsestään selvästi väärällä puolella historiaa. 

On myönnettävä, etten hetkeäkään ajatellut S:n fyysistä (tai virtuaalista) reaalista persoonaa, vaan tekstiin kirjoittautunutta kirjoittajan ääntä, siis kielellistä konstruktiota. Ja useassa kohtaa kritiikkiä se oli sävyltään ylimielinen, ikään kuin tiesi asiat paremmin. Näitä kohtia sitten yritin nostaa esille.

VR
Kriitikko S on tämän kieltämättä karikatyyrimaisen yleismiehen vastakohta: hän ei heittele provoja ja yleistyksiä, vaan perustaa väitteensä huolelliseen luentaan.

Eikö Kiiltomadon kritiikin olisi voinut allekirjoittaa vaikka Anneli-niminen kriitikko, ja kritiikki olisi oletetusta naiskriitikosta huolimatta kantanut mukanaan asenteita, jotka vähättelivät naiserityistä kokemusta ja yrittivät hallita ja määritellä, miten feminismi pitäisi esittää ja mikä on oikea tapa kuvata sukupuolirooleja ja -hierarkioita?

VR
(--) feministin kirjaansa kirjoittamia jyrkkiä sukupuolirooleja kritisoiva mieskriitikko on eräänlainen ilmapuntari: olemmeko valmiita lukemaan argumentin huolella, jopa tunnustaen, että tähän asetelmaan tämä ”kulttuurinen ihmisnormi” astelee monella tapaa altavastaajana?

Eikö miesoletetuille ole tyypillisempää* laittaa ruotuun (useimmiten naisoletetut), ja määritellä oikea ja väärä tapa esittää asioita?

Ja entä sitten jos mieskriitikko on altavastaava? Entäpä jos miesoletetut eivät loukkaantuisi tai uhriutuisi, kun heille osoitetaan, missä kohtaa heidän ajattelunsa tai olettamuksensa harhautuu, vaan näkisivät siinä mahdollisuuden tarkastella maailmaa, sukupuolta ja kulttuuria uudesta näkökulmasta?

VR
Ihailemani kriitikko kirjoittaa tyylillä, tarvittaessa ytimekkäästi, hyvin argumentoiden ja tekstin nyansseista käsin.

Kenties emme ole vielä huomanneet kaikkia tiedostamattomia halventavia, vähätteleviä ja holhoavia nyansseja ja sävyjä, joita naisoletettujen kirjoittamiin teksteihin kohdistuu ja kohdistamme?

Eikö myös feministeilla voi olla tiedostamattomien oletustensa ja kulttuurissa vallitsevien hierarkioiden suhteen sokeita pisteitä?

Ja onko mahdollista, että se mitä haluamme kirjoittaa tekstiin - myös kriitikko S:n tapauksessa - ei kirjoitukaan sinne? Tai toisin päin. Minäkin kuvittelin olevani hauska, mutta minut leimattiin tilastonikkariksi. (En mitenkään yritä vihjata, että olisin lähellekään niin hyvä kirjoittaja kuin S. Tai että tekstejäni pitäisi julkaista New Yourkerissa niin kuin S:n.)

* En jaksa googlata tilastoja, joten mennään yleistyksellä.