Runoselitys 1: Aila Meriluodon runokokoelman Lasimaalaus runo Tyhjät kädet
Tutustuin Aila Meriluotoon kaksikymppisenä kirjallisuuden opiskelijana. Opiskelijaystäväni oli löytänyt oopperan kirpputorilta taivaansinisen, villakankaisen ja tyköistuvan 1950-luvun jakkupuvun, kokoa 38, jonka olisi siten pitänyt sopia minulle ja ystävilleni. Hameen vyötärö oli kuitenkin niin kapea, että jos vetoketjun onnistui saamaan kiinni, hame päällä ei voinut enää kyykistyä tai istua. Oopperalta ystävän mukaan oli tarttunut myös tumma peruukki, jossa oli kulmakarvoihin ulottuva, skarpisti leikattu otsatukka ja paksut selkään asti ulottuvat suorat hiukset. Peruukki ei millään muotoa muistuttanut Aila Meriluodon tukkaa, vaan siitä tuli mieleen eräs kirjallisuuden laitoksen lehtori, jonka äly ja itsevarmuus olivat tehneet ensimmäisen vuoden opiskelijoihin vaikutuksen. Meriluodon runokokoelma Lasimaalaus ilmestyi vuonna 1946. Kokoelma oli 22-vuotiaan Meriluodon esikoisteos. Toinen maailmansota oli juuri päättynyt. Kokoelman runoissa kuuluu sodan ja kuoleman läheisyys, mutta menet
